8. toukokuuta 2017

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, vol. 2

Luin Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin yhteistyön tuloksen Paper Girlsin ensimmäisen osan viime lokakuussa ja ilokseni huomasin, että kirjastoon oli hankittu myös tämä kakkosalbumi (sis. numerot 6-10) aika lailla tuoreeltaan. Pääsin siis jatkamaan sarjan parissa. 

Paper Girls vol. 2 on jatkoa sarjalle, joten tässä kirjoituksessa saattaa olla juonipaljastuksia.

Erin, Mac ja Tiffany huomaavat joutuneensa tulevaisuuteen - vuoteen 2016. Heidän ystävänsä KJ on edelleen kadoksissa ja etsiessään kadonnutta ystäväänsä tytöt törmäävät paitsi tulevaisuuden erikoisiin tavaroihin kuten taulutelevisioihin ja älypuhelimiin, myös tulevaisuuden versioihin itsestään.

Ensimmäisessä osassa tapahtui paljon kaikkea ja niissä tapahtumissa oli ajoittain vaikea pysyä kärryillä, mutta onneksi tämä kakkososa ei ole lähellekään niin sekava ja heitä sekaan koko ajan uutta ja outoa. Tarina pysyy paremmin kasassa ja ehkä sen takia pidinkin tästä albumista enemmän kuin ensimmäisestä.

Kehuin Paper Girlsin värejä jo edellisen osan bloggauksen yhteydessä ja kehunpas niitä nyt tässä uudestaan. Katsokaa vaikka tuota kantta! Ihanan eloisat ja voimakkaat värit, jotka sopivat tarinaan loistavasti, vaikka tässä osassa ei enää ollakaan 80-luvun loppupuolella.

Hauskasti tulevaisuuden ihmeet olivat suuri ihmetyksen aihe tulevaisuuteen paiskatuille ja aivan erilaiseen maailmaan tottuneille 80-luvun tytöille.

Tykkäsin todella paljon tämän mukavan omaperäisen tarinan jatkosta. Kyllä Brian K. Vaughan osaa asiansa, vaikka sehän on jo oikeastaan Sagalla todistettu. Lopussa oli jälleen vähän sellaiset tunnelmat, että mitähän tässä tulee tapahtumaan, joten odotan jatkoa innolla.

Näiden kokoelma-albumeiden kolmas osa (sisältää numerot 11-15) ilmestyy vasta elokuussa. Goodreadsilta jo vähän haikeana katselin kolmannen albumin kantta, joka on upea. Toivottavasti kirjastoon saadaan kolmonenkin, että pääsen sen mahdollisimman nopeasti ilmestymisestä lukemaan.

-------
Image Comics 2016, 128 s.
kirjastosta

30. huhtikuuta 2017

Pikkuhiljaa takaisin ja vähän kirjaostoksia

Ehkä nyt kun viimeisimmästä postauksestani on aikaa päivää vaille kolme kuukautta, on hyvä aika vihdoinkin palata takaisin. Tarvitsin pienen tauon blogini kanssa ja lopulta sitten se tauko venähtikin vähän liian pitkäksi. Suurin syy taukoiluun oli ehkä se, että innostukseni lukemiseen on ollut aika lailla poissa jo hyvän aikaa ja samalla kiinnostus bloggaamiseenkin on ollut kadoksissa lähinnä kun mitään blogattavaa ei ole ollut. Instagramin kanssa oli vähän sama juttu jonkun aikaa.

Olen lukenut tässä hiljaiselon aikana todella vähän, vain pari kirjaa ja Goodreadsin haasteessakin näyttäisin olevan rapeat 8 kirjaa jäljessä. Noista muutamasta lukemastani yritän kirjoitella edes ajatuksen tai pari tässä lähiaikoina. 

Tavoitteeni on tässä pikkuhiljaa ja pienin askelin aktivoitua taas blogin kanssa ja myös lukemisen kanssa. Ainakin kirjastolainojen pinosta löytyy useampikin mielenkiintoinen kirja, jotka todella haluan lukea. 

Blogitauon aikana on tullut ostettua jonkun verran uusia kirjoja omaankin hyllyyn. Näitä jo Instagramin puolella olenkin näyttänyt. Suurin osa näistä on löytynyt joko kirppareilta tai kirja-aleista.

Kirjahyllyni uusimmat asukkaat:
Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses
Mikaela Strömberg: Sophie
Ruth Ozeki: A Tale For the Time Being
Scarlett Thomas: Bright Young Things
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss
K.K. Alongi: Kevätuhrit

Näistä erityisesti kiinnostaa ACOTAR, joka onkin ainoa normaalihintainen ostos. Sarah J. Maasin kirjat ovat kiinnostaneet pitkään ja jotenkin juuri tämä sarja kiinnostaa enemmän kuin Throne of Glass -sarja (jonka ensimmäinen osa muuten ilmestyy suomeksi kesällä). Ehkäpä juuri ACOTAR olisi se kirja, joka herättelisi oikein kunnolla lukuintoani? :)

1. helmikuuta 2017

Rick Riordan: The Hidden Oracle

Olen potenut pientä kyllästymistä blogiini, minkä vuoksi vuoden ensimmäinen postaus tulee vasta nyt helmikuun puolella. Aikeissa oli ainakin kirjoitella blogin 5-vuotissyntymäpäivänä 7. tammikuuta, mutta sekin sitten jotenkin jäi. Lukujumini heijastelee selvästi myös bloggaamiseeni. Viime aikoina en ole oikein viihtynyt blogimaailmassa ja esimerkiksi Blogistanian palkintojen äänestykset ja paljon kivaa muiden ihanien kirjabloggareiden blogeissa on mennyt minulta ihan kokonaan ohi. Huoh. Toivon todella, että tilanne tästä parantuu.

Löysin Rick Riordanin uuden The Trials of Apollo -sarjan aloitusosan The Hidden Oraclen ihan sattumalta kirjastosta. Riordanin muista sarjoista olen pitänyt niin valtavasti, että tämäkin oli pakko päästä lukemaan.

Apollo onnistuu suututtamaan Zeuksen, joka nakkaa auringon jumalan pois Olympokselta ja muuttaa tämän rangaistukseksi kuolevaiseksi teinipojaksi. Apollon on selvittävä ilman jumalallisia voimiaan kuolevaisten maailmassa kunnes hän onnistuu jälleen pääsemään Zeuksen suosioon. Mistäs muualta Apollo hakisikaan apua kuin Camp Half-Bloodin puolijumalilta? Leirissä ei kaikki kuitenkaan ole kohdallaan.

Kyllä Riordan osaa! Jälleen yksi viihdyttävä, hauska ja mukaansa tempaiseva kirja. Tykkäsin valtavasti ja tämä oli juuri täydellinen kirja lukujumisiin tunnelmiini. Itse asiassa pidin tästä niin paljon enemmän kuin viime vuonna lukemastani Riordanin toisen sarjan aloituksesta Kesän miekasta. Juoni pysyi paremmin kasassa, eikä lähtenyt poukkoilemaan ja rönsyilemään niin pahasti. Tahti The Hidden Oraclessa oli itse asiassa aavistuksen rauhallisempi ja tasaisempi, mutta kyllä tästäkin vauhtia hyvin löytyi.

Ihanaa, että tässä palataan takaisin Camp Half-Bloodiin, vaikka asiat leirissä eivät olekaan kovin hyvällä mallilla. Eikä vierailu leirissä ole mikään nopea pyrähdys, vaan suurimmaksi osaksi Apollo ja kumppanit viihtyvät tutuissa Camp Half-Bloodin maisemissa. Mukana tarinassa on paljon tuttuja hahmoja, mutta kahden edellisen Riordanin kreikkalaista/roomalaista mytologiaa käsittelevien sarjojen päähahmot eivät paria poikkeusta lukuunottamatta ole ainakaan tässä ensimmäisessä osassa mukana. Percy Jackson käy kyllä pyörähtämässä tarinassa ja suosikkini Nico di Angelokin on menossa mukana.

Apollo on mahtava ja hauska päähenkilö ja kertoja. Tykkäsin Apollosta jo muissakin Riordanin kirjoissa, joten ei ollut ihme, että pidin runouden, jousiammunnan ja monen muun jumalasta myös tässä kirjassa. Mukavaa, että kuolevaiseksi päätyminen ei ole ihan kokonaan karsinut Apollon riemastuttavaa luonnetta.

The Hidden Oracle on siis viisiosaisen The Trials of Apollo sarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa on  nimeltään The Dark Prophecy ja ilmestyy toukokuun alussa. En malttaisi odottaa! Toivottavasti tämä sarja saataisiin suomeksikin jossain vaiheessa, sillä ainakin ensimmäisen kirjan perusteella sarja on taattua laatua Riordanilta ja varmasti Riordanin kirjojen ystävien mieleen.

------
Puffin Books 2016,  374 s.
kirjastosta