Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit

Viime syyskuussa ihastuin Chris Riddellin upeasti kuvittaman sarjan aloituskirjaan Ada Gootti ja hiiren haamu. Toinen osa Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit oli yksi eniten odottamistani kevään uutuuskirjoista, joten heti kirjan käsiini saatuani hyppäsin takaisin ihastuttavan Ada Gootin seikkailuihin.

Kalmatollon kartanossa valmistellaan Täysikuukestejä ja kartanoon saapuukin koko joukko taiteilijoita ja kirjailijoita sekä Kalmatollon suuriin leipojaisiin osallistuvia kuuluisia kokkeja. Ada Gootti on varma, että hänen isänsä poissaollessa Nurjamaa juonii jotain katalaa. Adalla on kuitenkin muitakin mietittävää, sillä hänen kamaripalvelijaansa Marylebonea on kosittu. Kalmatollossa riittää jälleen vilinää ja Adan syntymäpäivätkin ovat ihan kohta.

Ihana Ada Gootti. Upeat Riddellin kuvitukset. Eihän näin hienoa silmäkarkkikirjaa voi kuin ihastella. Jälleen hieno kansikuva ja upeat tummanpunaiset sivunreunat. Näiden kirjojen ansiosta olen ihastunut Riddellin piirrostyyliin ja mietiskelin, että hankkisinko Riddellin kuvittamat Neil Gaimanin kirjat itselleni, että saisin vain ihastella hänen kuvitusjälkeään.

Kuoloa kamalammat kestit esittelee vielä enemmän Kalmatollon eriskummallista kartanoa ja sen tiluksia, joissa on niin savukoristepiippuja, ylikoristeltu suihkulähde, seurapeurapuisto kuin Tosi ujon karpin järvikin. Jaana Kapari-Jattan käännöstyö on jälleen kerran laadukasta ja sujuvaa luettavaa.

Myös toisessa osassa varsinainen juoni ja punainen lanka on välillä kadoksissa ja ajoittain tuntuu, että eihän tässä mitään tarinaa erikoisten hahmojen esittelyn ja ihmettelyn lisäksi ole, mutta näiden kirjojen kohdalla olen valmis antamaan tarinan hajanaisuuden anteeksi. Ada Gootin maailma rikastettuna Riddellin hienolla ja yksityiskohtaisella kuvituksella on yksinkertaisesti niin ihastuttava, että lukisin nämä kirjat, vaikka niissä ei mitään juonta alunperinkään olisi.

Niin kuin Hiiren haamussa, myös Kuoloa kamalammissa kesteissä tavataan erittäin omaperäisiä ja outojakin hahmoja. Sekä hahmojen ulkonäöissä että nimissä on viittauksia niin kirjallisuuteen kuin esimerkiksi huippukokkeihin. Mukana ovat mm. kokit Nigelliina Sokerilusikka ja Gordon Ramses sekä leipova runoilija William Bake. Varsinkin Gordon Ramses on harvinaisen paljon esikuvansa oloinen ja näköinen. Pidin erityisesti myös erikoisesta Kolkko-Stokerin herrasväestä.

Kirjassa on myös mukana Marylebonen kirjoittama minikirja Karhun elämää, joka on mukava pieni kirja eräästä Adalle tärkeästä henkilöstä ja sivuaa myös hieman sitä, mitä tapahtui Adan äidille. 

Jatkan ehdottomasti Adan parissa sarjaa eteenpäin. Toivottavasti viime vuonna englanniksi ilmestynyt kolmas osa Goth Girl and the Wuthering Frights saadaan suomeksi yhtä sukkelaa tahtia. 

------
Alkuteos: Goth Girl and the Fete Worse than Death
Gummerus 2016,  212 s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta
kirjastosta

Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti